Yksivuotias

Reilu kaksi viikkoa sitten Eemeli täytti 1 vuotta. Vauvavuosi oli ohi. Jotenkin tässä kohtaa huokaisin helpotuksesta; vauvavuosihan on aina se rankin ja sen jälkeen vaan helpottaa. Mutta öö koska?? Ainakaan vielä meidän elämä ei ole yhtään sen helpompaa kuin kaksi viikkoa sitten🙈

Onko vauvan tai taaperon kanssa oikeasti olemassakaan helppoa vaihetta. Ei ainakaan jos on yhtä vauhdikas kuin Eemeli. Aamusta iltaan saan juosta hänen perässään, milloin hän roikkuu ikkunalaudalla, milloin takan luona, milloin sohvan selkänojalla. Eilen meinasin laittaa sohvan myyntiin kun sain koko ajan juosta Eemelin perässä kun hän hyppi ja kiipeili sohvalla. Voisiko hän tajuta jo, ettei voi vaan yhtäkkiä kaatautua selälleen katsomatta yhtään mitä takana on. Ajattelin, että sohvahan on kuitenkin menossa vaihtoon remontin alkaessa, miksi sitä ei siis voisi myydä jo nyt. Mies ei ollut samaa mieltä.

Kuvat @katariinaaaltovisuals

Se, mitä olemme kovasti odottaneet on, että Eemeli alkaisi kävellä. Kai sitä jotenkin odotti, että hän lähtisi kävelemään samaan aikaan kun siskonsa aikanaan lähti. Hän oli silloin 11,5 kuukautta. Mutta Eemeli on paljon kiinnostuneempi kiipeilystä ja sohvalta sukeltelusta kuin kävelystä. Tuen kanssa hän kävelee kyllä oikein hienosti, mutta ei ole vielä rohjennut lähteä liikkeelle ilman tukea.

No kaikki aikanaan, mutta jotenkin ajattelen, että tämä helpottaisi meidän elämää. Niinkuin odotin ryömimisen ja konttaamisenkin kohdalla. Ja kyllähän ne tavallaan helpotti, mutta tavallaan ei. Eemeli nimittäin tykkää kontata aika kovaa karkuun.

Ollaan käyty Eemelin kanssa nyt muutaman kerran muskarissa ja tähän mennessä olen todennut, että tämä ei ehkä ole meidän harrastus. Tämä siksi, että Eemeli ei ole yhtään paikallaan. Kun muut lapset istuvat vanhempien sylissä, konttaa Eemeli tuolien alla ja menee lujaa pianon alle karkuun. Kun pitäisi soittaa rumpua, istuu Eemeli sen päälle. Ja kaikista mahtavinta on, jos ovi sattuu olemaan auki niin silloin hän lähtee täysiä sitä kohti.

Ensi keväänä ajattelin, että mennään sirkukseen, se voi olla näin vauhdikkaalle lapselle vähän parempi harrastus. Tosin voi olla, että kun tämä syksy käydään muskarissa niin hän jossain kohtaa tajuaa, että siellä ei olekaan tarkoitus piiloutua pöytien ja tuolien alle.

1-vuotiaana Eemeli osaa sanoa äiti, Elli, lamppu, syliin ja loppu. Odotan innolla uusia sanoja, on niin ihanaa kun lapsi alkaa pikkuhiljaa puhumaan.

Eemeli on viime aikoina kiinnostunut kovasti kirjoista, hän tuo kirjan ja osoittaa sitä tarkoittaen, että hän haluaa sitä luettavan hänelle. Kiinnostuneena hän seuraa kun luen hänelle sanoja kirjoista. Tosin joskus hän kääntelee sivuja vähän turhankin vauhdikkaasti ja olen myös huomannut, että jostain kirjoista hän etsii aina tietyt sivut.

Eemelin lempileikkeihin kuuluu ehdottomasti autot, joiden kanssa hän päristelee joka päivä. Tämä on muuten hauska huomata, miten kiinnostus autoihin tulee pojilta luonnostaan. Elli ei ole koskaan leikkinyt autoilla tai päristellyt kun taas Eemeli valitsee aina auton, vaikka olisi muitakin leluja. Ja ns. tyttölelujahan meiltä löytyy paljon, mutta ne eivät vaan kiinnosta niin paljon.

On ollut ilo seurata vuosi Eemelin kasvamista ja kehittymistä, vaikka tämä onkin heittämällä ollut elämäni rankin vuosi. Yli vuoteen en ole nukkunut kunnolla ja vieläkään Eemeli ei ole koskaan nukkunut täyttä yötä. Ajattelin, että yöimetyksen päättyessä hän alkaisi nukkua paremmin, mutta mitä vielä, hän herää edelleen todella monta kertaa yössä.

Imetyksen lopetin reilu viikko sitten ja nyt ollaan yritetty opettaa Eemeliä juomaan pillipullosta ja nokkamukista, mutta toistaiseksi hän juo edelleen parhaiten tuttipullosta, vaikka siitä nyt yritetäänkin päästä eroon.

Enää meillä ei ole vauvaa. Nyt meillä on touhukas taapero, jonka vilkkautta ja touhuja vielä joskus muistellaan hymy huulilla, vaikka tällä hetkellä tuntuukin uuvuttavalta olla koko ajan nostelemassa pikku taaperoa alas joka paikasta ja estää häntä menemästä lempipaikkaansa kaikkialla eli rappusiin. Meillä on pieni hymyileväinen poika, joka touhuaa pilke silmäkulmassa ja onkin hyvä kun hän tietää vaikka olevansa menossa kiellettyyn paikkaan, niin hän kurkkaa ovela ilme kasvoilla hymyillen taakseen, aikooko kukaan estää häntä.

Minkälaisia teidän yksivuotiaat on olleet?😍

🤎Eeva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: